Työssäni, kun ohjaan lapsia kirjoittamaan, korostan usein sujuvaa ja jouhevaa kielellistä ilmaisua. Sellaista, missä pyritään välttämään puhekieltä ja kiinnitetään erityistä huomiota niin aikamuotoihin kuin viittaussuhteisiinkin.
Luen paljon uutisia ja erilaisia artikkeleita. Yhä enenevissä määrin minua on alkanut ihmetyttämään se, että eikö ammattitoimittajien tuottamaa tekstiä todellakaan kukaan oikolue ennen julkaisua ja kuinka niin selviä kömmähdyksiä voi julkaistussa tekstissä olla. Virheitähän sattuu kaikille ja se on ymmärrettävää, mutta en nyt tarkoita niinkään kirjoitusvirheitä, vaan enemmänkin asiavirheitä ja niiden kautta syntyviä merkitykseen liittyviä kummallisuuksia.
Tässä kesän korvalla on kypsynyt ajatus siitä, että alkaisin pitämään blogia, johon poimin näitä artikkeleihin livahtaneita kielikukkasia ja muita suomen kielen kummallisuuksia. Monikielisen akateemisen viestinnän keskus määrittelee kielikukkasen hauskana kielellisenä kömmähdyksenä, joka on ymmärrettävissä myös toisin, kuin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Näiden kömmähdyksien lomaan liitän niitä ajatuksia, mitä kulloinenkin kielikukkanen minussa herättää.
Kaikkia tekstejä ei ole tarkoitettukaan luettavaksi suurennuslasin kanssa, mutta sujuva kielellinen ilmaisu ja ymmärrettävä yleiskieli ovat niin kirjoittajan kuin lukijankin etu.
Kommentit
Lähetä kommentti